Sorvin liikkeet ja akselit

Monien asiantuntijoiden mukaan sorvaus oli ensimmäinen koneistustyö, josta syntyi työstökone. Sorvi perustuu hyvin yksinkertaisiin liikkeisiin, joiden ansiosta siitä on tullut yksi konepajojen käytetyimmistä koneista. Nämä liikkeet eivät kuitenkaan olisi mahdollisia ilman sorvin akseleita, , jotka ovat tämän koneistuksen avainosa.

Sorvin liikkeet

Markkinoilla on monenlaisia sorveja. On automaattisorveja, kärkisorveja, pystysorveja ja tietokoneistetulla numeerisella ohjauksella (CNC) toimivia sorveja; jälkimmäiset ovat tunnetuimpia, koska niistä on teollisuudelle monia hyötyjä ja toimintoja. Jokainen sorvi – paitsi CNC-sorvi, joka pystyy tekemään kaikki työt – tekee omat erityistehtävänsä. Sorvilla voidaan siis luoda lieriömäisiä tai kartiomaisia kappaleita, mutta myös porata, leikata, hioa tai urittaa niitä. Kaikki riippuu sorvista, käytettävästä työkalusta ja tehtävästä liikkeestä.

Ennen kuin käsitellään sorvin akseleita , on tärkeää käsitellä tämän työstökoneen tekemiä liikkeitä, sillä akselit ja liike kulkevat käsi kädessä sorvauksessa. Kappale pyörii, ja sen liikettä kutsutaan yleensä ”työliikkeeksi”. Mielenkiintoista on, että vaikka kappale pyörii, työkalu lähestyy kappaletta leikkausta varten. Tällä järjestelmällä sorvissa on kolme liikettä:

• Pyörimisliike eli kappaleen pyörimisestä syntyvä leikkausliike. Se on käytetyin liike. Kappale asetetaan pyörivälle akselille, jolloin kappale itse pyörii oman akselinsa ympäri. Jotta lastuava koneistus toimisi, on käytettävä särmää, joka poistaa materiaalia. Jos valitaan sopiva työkalu ja parhaat työolosuhteet, tulokset ovat erittäin tarkkoja.
• Syöttöliike. Tässä sorvin liikkeessä liikkuu terä kappaleen suuntaisesti suoraviivaisella liikkeellä. Liikkeen avulla määritetään koneistettavan kappaleen ääriviiva.
• Asetus- eli syvyysliike. Tässä liikkeessä työkalu tunkeutuu kappaleeseen, leikkaa sitä ja määrittää tehtävien leikkausten syvyyden.

Sorvin akselit

Kun kyseessä ovat numeerisesti ohjatut työstökoneet , akseleilla tarkoitetaan suuntia, joita eri siirtymät seuraavat koneen liikkuvissa osissa. Näitä osia ovat pöytä, poikittaiskelkka ja pitkittäiskelkka. Sorvin akseleita on vain kaksi: X y Z. Näistä kahdesta akselista Z tekee pitkittäisliikkeen sorvin pääakselia pitkin, kun taas X-akseli tekee poikittaisliikkeen kohtisuoraan sorvin pääakseliin nähden.

Miten liikkeet liittyvät sorvin akseleihin? Kaikissa kolmessa edellä kuvatussa liiketyypissä (pyöriminen, syöttö ja asetus) akseleilla on keskeinen rooli. Leikkaus- eli pyörimisliike tapahtuu kappaleen pinnan ja liikkuvan työkalun välillä; tässä liikkeessä kappale pyörii Z-akselin suunnassa , kun taas työkalu voi liikkua kummalla tahansa kahdesta sorvin akselista.

​ Syöttöliikkeessä työkalu voi liikkua molempia akseleita pitkin , jotka muodostavat tämän työstökoneen; jos se liikkuu Z-akselilla, kappaleelle tehdään pitkittäissorvaus; jos se taas liikkuu X-akselilla, kyseessä on työstettävän kappaleen otsasorvaus . Viimeisessä liikkeessä eli lastuamissyvyys- tai asetusliikkeessä työkalu liikkuu aina X-akselilla tarkoituksena poistaa osa kappaleen pintakerroksesta. 

Kolmiakselinen koneistus

Tietokoneistetulla numeerisella ohjauksella toimivien työstökoneiden joukossa on kolmiakselisia sorveja. Ne pystyvät koneistukseen, jossa tietokoneella ohjatut työkalut liikkuvat kolmella akselilla. Näiden koneiden työkalujen liikkeet ovat erittäin tarkkoja ja nopeita. Akseleiden liike tapahtuu kappaletta kannattavan tuen kautta. 

Tämäntyyppiset kolmiakseliset sorvit tuovat konepajoille monia etuja. Esimerkiksi ne lyhentävät työaikaa, koska käyttäjän ei tarvitse asemoida kappaleita useaan kertaan; viimeistely on paljon parempija siistimpi, mikä johtuu tangentiaalisista liikkeistä , joita työkalu tekee sorvin työskennellessä; lisäksi voidaan valmistaa hyvin monimutkaisia kappaleita.